Ärsyketulva

Tämänhetkisessä todellisuudessa joudumme räpiköimään valtavan ärsyketsunamin keskellä. Ulkoapäin tulee loputtomasti uutisia, mainontaa, muistutuksia, kehotuksia, uhkauksia. Kaikki pyrkivät lypsämään ihmisestä reaktion, ja usein vielä tietynlaisen, eli iso osa ärsykkeistä on myös selkeän manipulatiivisia. Kilaukset ja punaiset pallukat ovat ärsykkeitä, joiden manipulatiivisuus on maksimoitu tavoitellun klikkauksen aikaansaamiseksi. Päädymme elämään reaktiivisessa olotilassa, jossa eloonjäämistaistelua muistuttava peli on koko ajan käynnissä. Muistutukset, pallukat ja tiukasti kalenteroidut aikataulut ovat tämän päivän todellisuutta, jossa kukaan ei ole hengenvaarassa, mutta lähes kaikki ovat tunnetasolla jonkinlaisessa eloonjäämistaistelussa. Se, että ihminen herää kolmelta yöllä ja muistaa, että asia, jonka lupasin hoitaa viikko sitten, on vielä tekemättä - se kertoo, että jollakin syvällä tasolla on hälytystila käynnissä koko ajan

Vähemmän seesteinen ilta

Hälytystila kuormittaa sekä kehoa että mieltä. Evoluution myötä on kasvanut hermostollisia prosesseja, jotka säätelevät elimistön tilaa, sympaattisesta aktivaatiotilasta parasympaattiseen lepo- ja ravitsemistilaan (rest&digest). Niiden vaihtelu, siirtyminen aktivaatiosta lepotilaan, liittyy eläimillä usein johonkin käyttäytymismalliin, esim. ravisteluun, juoksemiseen, tyypillisesti fyysiseen tekemiseen, joka kertoo keholle, että nyt ollaan turvassa ja hälytystila on ohi.

Ihmisellä, varsinkin tämänhetkisessä todellisuudessa, siirtyminen hermoston aktivoitumisesta lepoon on jäänyt melko lailla paitsioon. Hanhien reviirikiista päättyy siten, että kun hanhet ovat selvittäneet asiansa, ne viipottavat voimakkaasti pyrstöään ja räpyttelevät siipiään, eli ravistelevat kehon taistelumoodin pois, ihan samantien. Jos me ihmiset tekisimme jotain samankaltaista jokaisen reagointiin pakottavan ärsykkeen kohdalla, vaikkapa ottaisimme muutaman kyykkyhyppelyn, voisi olla, että tulisi päivään paljon enemmän liikuntaa. Mutta tämä on ehkä epärealistista - yhtäältä olemme jo turtuneet moniin ärsykkeisiin, ja kuka haluaa olla omituinen pomppija?

Ärsyketulvan näkeminen on ensimmäinen askel siihen, että siitä voi saada otteen, ja alkaa ohjailla tulvavesiä niin, että inhimillinen elämä on mahdollista, tulvasta huolimatta.

Kokeile heti: sulje puhelin, hengitä kolme kertaa syvään ja anna kehosi rentoutua – ja jos kaipaat lisää työkaluja, varaa ilmainen tutustumiskäynti!